Pääosin meihin on iskostettu aika vahva kuluttajan mentaliteetti. Kaikkea pitää omistaa ja kaikkea pitää ostaa. Ostamalla voit näyttää mitä olet ja mihin ryhmään kuulut. Auton merkki, merkkivaatteet, kellot, puhelimet jne. Kaikilla voi antaa tietynlaista kuvaa itsestään ja näin näyttää muille mitä on ja mitä edustaa. Helposti saatava laina on tehnyt tästä kaikesta vielä aika helppoa. Keskituloisella tai jopa köyhällä on mahdollisuus näyttää rikkaalta. Puhelin osamaksulla, auto osamaksulla, vaatteet osamaksulla. Näin muutaman sadan kuukausierällä saa jo aika hyvät puitteet.
Tarkoitus ei ole tätä mitenkään kritisoida, vaan tuoda sen helppous esille. Usein hienon auton tai kalliiden vaatteiden omistajan ajatellaan olevan rikas. Jos tiedetään että toinen käytti paitaan 20 euroa ja toinen 150 euroa, niin kumpi on rikkaampi? Pelkästään näiden tietojen valossa sillä, joka käytti paitaan 150 euroa on nyt 130 euroa vähemmän kuin sillä joka osti halvemman paidan. Usein kuitenkin asian ajatellaan olevan toisinpäin. Mitä kalliimpia tavaroita sinulla on, sitä rikkaampi olet. Tämä ei kuitenkaan läheskään aina ole totta. Tämän elintason ylläpitäminen maksaa, auto tulee päivittää tasaisin väliajoin ja puhelin tulee vaihtaa kun uusi tulee markkinoille. Kulutustavaroiden arvo on useimmiten laskenut useamman kymmentä prosenttia, heti kun tuote on otettu ulos paketista.
Omistajan mentaliteetti
Omistaja taas omistaa asioita, joita kuluttajat kuluttavat. Omistaa voi esimerkiksi osakkeita, rahastoja, asuntoja tai yrityksiä. Näitä omistaessa hyötyy siis kuluttajien kuluttamisesta. Kun omistat esimerkiksi rahastoja, hyödyt siitä kun toiset kuluttavat rahastossa olevien yritysten palveluita. Jos omistat Volvon osaketta ja kaverisi ostaa Volvon, siirtyy hänen rahojansa sinun haltuusi. Hänen varallisuutensa laskee ja sinun kasvaa. Omistaja keskittyy ylimääräisten rahojen sijoittamiseen ja varallisuuden kasvattamiseen, mielummin kuin toisten varallisuuden kasvattamiseen kuluttamalla kaiken rahansa.
Omistaja ehkä nauttii kun löytyy mielenkiintoisen sijoituskohteen, esimerkiksi hyvän sijoitusasunnon. Siihen hän laittaa rahansa mielellään. Omistaja voi myös ehkä nauttia opiskelusta ja omistustaitojensa kehittämisestä. Uuden kirjan lukeminen ja siitä uusien ideoiden saaminen tuo iloa ja kannustaa tekemään samaa uudelleen. Omistaja voi myös olla pitkäjänteinen kulutuspäätöksiä tehdessään. Ostaakko nippu halvimpia t-paitoja, vai maksaakko muutamasta enemmän, jos nämä kuitenkin kestävät vuosikausia rispaantumatta tai reikiintymättä. Ostaakko halvimmat huonekalut, jotka eivät kestä ja lähtevät luultavasti ensi muutossa roskalavalle. Vai huonekalut jotka ovat aikaa ja kulutusta kestävät? Omistaja miettii tuotteiden elinkaarta, ei vain sitä mihin hintaan tuotteen saa kaupasta pihalle.
Moni varmasti tietämättään tai tiedostaen tasapainoilee näiden kahden ääripään välissä. Itse pyrin sijoittamaan ja säästämään kaiken ylimääräisen rahan. Kulutustakin olen laskenut huomattavasti ja nykyisin olen paljon valmiimpi maksamaan tuotteista korkeampaa hintaa jos ajattelen sen olevan laadukas. Tällä toimenpiteellä voin välttyä kokonaan seuraavan ja sitä seuraavan tuotteen ostamiselta, jos vain alkuperäinen tuote on tarpeeksi laadukas. Yksi merkittävä asia mikä tähän on johtanut, on se että pyrin ajattelemaan kuluttamista ja rahan käyttöä pitkällä tähtäimellä, ettei kaikki lyhyen tähtäimen halut mene tämän edelle. Uskon ja tiedän että ajattelemalla pitkällä aikajänteellä, on mahdollista saada paljon suurempia asioita aikaan, kuin vain lyhyen aikavälin tarpeita tyydyttäen.
