Kuluttaminen on ihmisille nykyään niin arkipäivää ettei sitä hirveästi kyseenalaisteta. Halpoja vaatteita tilataan ulkomailta ja rahtilaivat kuljettavat niitä meille. Kännykät vaihdetaan kolmen vuoden välein uuteen malliin. Kodinkoneet vaihdetaan uusiin ulkonäön takia, eikä rikkinäisiä edes koiteta korjata. Huonekaluja ostetaan toimivien tilalle ja vanhat viedään kaatopaikalle.
WWF kertoo sivuillaan että mikäli kaikki kuluttaisivat niinkuin suomalaiset, tarvitsimme yli kolme maapalloa. Nykyisin ylikulutuspäivä on heinä-elokuun vaihteessa, tällöin ”ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin,eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä”. Suomalaiset taas kuluttavat oman osanasa luonnonvaroista noin neljä kuukautta ennen maailman keskiarvoa. Suomalaisten ylikulutuspäivä oli 2021 vuonna 4. huhtikuuta.
Vaikka suomalaiset kuluttavat oman osansa luonnonvaroista reilussa kolmessa kuukaudessa, ei se estä osaa syyttämästä muita ja ulkoistamista vastuuta toisille. Yleinen syyttämisen kohde on kiinalaiset, joita on paljon enemmän kuin suomalaisia. Ehkä kuitenkin rakentavampaa olisi ajatella kulutus henkilöä kohden, ei maata kohden. Eräässä facebookin keskustelussa joku kerran sanoikin hyvin, hän oli löytänyt ratkaisun päästöongelmiin: ”jos jaettaisiin koko maailma Suomen kokoisiin palasiin, ei enää kenenkään tarvitsisi huolehtia omista päästöistään, koska oman maan päästöillä olisi niin pieni merkitys”. Tästä nerokkuudesta en voi kuitenkaan kirjoittajalleen kunniaa antaa, koska en muista kuka se oli. Loppujen lopuksi maapallollahan ei ole oikeasti mitään maiden rajoja, ne on ihmisen piirtämiä rajoja kartalle. Lajittelu on siis tältäosin keinotekoinen.
Mistä kulutus koostuu?
Suurimman osan yksityisen kulutuksen luonnonvarojen kuluttamisesta nappaavat asuminen, liikkuminen, ruoka sekä tavaroiden ja palveluiden kulutus.
Eläinperäinen ruoka on suuri ilmaston ja ympäristön rasittaja. Kasviperäisellä ruoalla voi tehdä omalta osaltaan pienempää ilmastokuormaa.
Liikenteessä henkilöauton käyttö, sekä lentäminen ovat suuria päästön aiheuttajia. Kävely, pyöräily ja julkinen liikenne tekevät käyttäjälleen näitä pienempää ilmastokuormaa.
Uusiutuvalla energialla on pienempi päästökuorma, näitä on esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoima. Sisälämpötilan alentaminen on taloudellista ja vähentää ilmastokuormaa.
Markkinointi ja tunteet
Nykyisin kuluttamisesta etsitään sisältöä elämään ja erilaisilla vaatteilla ja uusimmilla puhelimilla ja muilla laitteilla halutaan antaa tiettyä viestiä itsestä ulospäin. Ihminen on sosiaalinen olento, joka on vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Ihminen vertaa itseään ympärillä oleviin (tai somessa oleviin) ja haluaa samaistua näihin ja kuulua samaan ryhmään. Tämän takia monelle on tärkeää, että puitteet ovat kunnossa.
Yritykset käyttävät miljoonia markkinointiin jotta ihmiset törmäävät tuotteisiin katukuvassa, television mainoksissa ja vaikuttajien käytössä. Tällöin ihmisille herää tarpeita, joita heillä ei ennen tätä ollut. Ihminen pystyy perustelemaan sen, miksi tarvitsee tämän uuden tavaran tai tuotteen ja vaikka esimerkiksi ostettu vaate lojuisi käyttämättömänä kaapissa ostamisen jälkeen, pystyy ihminen perustelemaan silti uuden vaate ostoksen itselleen. Usko pois, paljon on näitäkin tapauksia.
Vuonna 2017 Suomessa köyhäksi on luokiteltu ihminen jonka käteen jäävät tulot ovat alle 1229 euroa kuukaudessa. Jos tämä käyttäisi esimerkiksi vuokraan ja asumiseen 550 euroa kuukaudessa, ruokaan 250 euroa kuukaudessa, nettiin ja puhelinlaskuun 50 euroa kuukaudessa, jäisi käteen vielä 379 euroa muuhun elämiseen.
Tiedän että köyhyys on raskasta, stressiä aiheuttavaa ja vie tutkimusten mukaan kognitiivisia kykyjä muilta asioilta, sen luoman stressin ja ahdistuksen takia. Tarkoitukseni ei siis mitenkään ole vähätellä köyhyyttä. Tiedän että kärsisin siitä itse samanlailla, jos eläisin köyhyydessä. Tarkoitus on kuitenkin peilata nykyisen köyhyyden rajaa, verrattuna maailmaan ajassa taaksepäin. Kuvittele aikaa vaikka 100 vuotta taaksepäin (oikeasti ei tarvitse mennä niinkään paljoa). Kuinka moni sai silloin asua lämpimässä asunnossa, sai hakea kaupasta ruokaa nykyisen kaltaisesta valikoimasta, katsoa elokuvia, opiskella ilmaiseksi, käyttää internettiä ja puhelinta ja lukuisia muita asioita, mitkä ovat nykyään itsestään selvyyksiä. Nykyisin kuitenkin juuri siitä syystä, että nämä ovat itsestäänselvyyksiä, eivät ne ihmisille riitä. Aiemmin edes kuninkailla ei ollut mahdollisuuksia näihin ylellisyyksiin, eikä tälläkään hetkellä suurimmalla osalla ihmisväestöstä.
Liittyykö tämä mitenkään sijoittamiseen?
Sijoittamalla rahat, jotka jäävät yli oikeasti tarpeellisten asioiden jälkeen (joita voisi olla ehkä esimerkiksi ruoka, lämmin asuinsija, tarpeelliset vaatteet), olisi kuluttamatta asioita joita ei oikeasti tarvitse. Tällöin voisimme kuluttaa maan kantokyvyn mukaan. Jos sijoitusten tuotot taas käyttäisi myöhemmin esimerkiksi lisääntyneen vapaa-ajan muodossa, kattamalla sijoituksilla elämän perustarpeet, saisi tällöin vapaa-aikaa, eikä raha menisi ylikuluttamiseen. Jätätkö jälkeesi vuoren jätettä, vai jotain muuta.
